La Musica
The personified La Musica is a character from Monteverdi’s opera Orfeo (1607), which is one of the earliest survived operas still regularly performed.
La Musica is a kind of Goddess of Music, who sends music to the world with a message to quiet down, to listen and to open one’s heart to the power of music. Claudio Monteverdi (1567–1643) was an influential composer at the turning point of Renaissance to Baroque. His anniversary is an international landmark event.
The combination of soprano arias and instrumental ritornellos ends finally into a quiet-down. The music soothes down the sounds and movements of the surrounding nature so that ”no small bird shall move among these bushes, nor on these banks a sounding wave be heard, and every breeze shall stay its wanderings.”
The working group Astala-Brotherus-Karttunen-Koskinen aims at bringing the message at the core of Monteverdi’s music and Alessandro Striggio’s libretto to living temporal context by the ways and means of music, visual art and media art. However, the question is not about a modernization, since this music doesn’t need any updating, but about emphasizing the essential substance of this music and poetry.
Karttunen tells about the first ideas for the music video: “I started to ponder on the gestures related to listening. Not necessarily Baroque gestures, but our bodily ways of reacting to silent sounds. What do we do, when we try to prick up our ears? We cease and stand still, and the sounds of our own clothes and body parts, like the heartbeats, become exaggeratedly loud. Anneliina and I started to experiment with the pauses of the fifth stanza, and to give the pauses more time and to shape them irregularly.”
Astala tells how the moonlight of the beginning of the video was found in Avallon, France, when he went to pick up Elina at the train station. The shades of the moonlight, the nocturnal sky and the warm glow coming from the illuminated building were similar to the video’s strongly contrasting lights and shadows. Originally, the painting by Georges De La Tour titled St. Joseph Charpentier (c. 1642) worked as an inspiration for the video. The chiaroscuro was carried out by hanging backing fabrics around the set at the Space for Free Arts, in Helsinki.
SOPRANO
Anneliina Koskinen
HARPSICHORD
Assi Karttunen
MUSIC
Claudio Monteverdi: La Musica
from the opera Orfeo, 1607
DIRECTED BY
Lauri Astala and Elina Brotherus
CAMERA, EDITING AND SOUND DESIGN
Lauri Astala and Elina Brotherus
SOUND RECORDING
Jonte Knif
LIGHTING
Mia Kivinen
POST-PRODUCTION
Lauri Astala
LOCATION ASSISTANT
Emilia Usvalaakso
SET
Space for Free Arts, Helsinki 2017
The recording was made with Knif Audio valve microphones and valve pre amplifier.
.La Musica-hahmo edustaa henkilöityä musiikkia ja on peräisin Monteverdin Orfeo-oopperasta. Orfeo vuodelta 1607 on yksi varhaisimmista säilyneistä oopperoista, jota esitetään edelleen. La Musica on eräänlainen musiikin jumalatar, joka lähettää musiikin maailmalle ja antaa meille samalla universaalin viestin hiljentyä, kuunnella ja avata korvat musiikin voimalle. Claudio Monteverdi (1567–1643) oli vaikutusvaltainen säveltäjä renessanssin ja barokin taitekohdassa. Hänen juhlavuotensa on kansainvälinen merkkitapaus.
Sopraano-aarian ja ritornellojen muodostama kokonaisuus loppuu hiljentymiseen. Musiikki pysähdyttää ympäröivän luonnon äänet ja liikkeen että ”yksikään lintu ei lennä näissä pensaikoissa. Eikä myöskään kuulla yhdenkään laineen liplattavan. Ja jokainen henkäys pysäyttää kulkunsa.”
Työryhmän Astala-Brotherus-Karttunen-Koskinen ajatuksena on tuoda musiikin ja Alessandro Striggion libreton tekstin ytimessä oleva ajatus kuuntelemisesta ja hiljentymisestä elävään ajalliseen yhteyteen musiikin, kuvataiteen ja mediataiteen keinoin. Kyse ei ole varsinaisesti modernisoinnista, jota tämä musiikki ei tarvitse, vaan keskittymisestä sen olennaiseen sisältöön.
Karttunen kertoo musiikkivideoon liittyvistä ensimmäisistä ajatuksistaan. ”Aloin miettiä kuuntelemiseen liittyviä kehollisia eleitämme. En niinkään pohtinut barokkigestiikkaa, vaan tapaamme terästäytyä kuuntelemaan hiljaisia ääniä. Mitä teemme kehollisesti, kun kuuntelemme ja koetamme höristää korviamme? Jähmetymme ja pyrimme olemaan hetken liikkumatta, ja lähellämme olevat kehomme äänet, kuten sydämen sykäykset, tulevat liioitellun voimakkaiksi. Aloimme Anneliinan kanssa muunnella viidennen säkeistön taukoja, antaa niille enemmän aikaa ja epäsymmetristä muotoa.”
Astala kertoi videon alun kuutamokuvien löytyneen Avallonissa, Ranskassa, matkalla juna-asemalle Elinaa hakemaan. Kuutamon, öisen taivaan ja rakennuksen sisältä loistavan lämpimän valon sävyt olivat samantyyppiset kuin videoon valitut voimakkaasti valoa ja varjoa korostavat chiaroscuro-sävyt. Niiden esikuvana oli alun perin Georges De La Tourin maalauksen St. Joseph Charpentier (n. 1642) värit. Chiaroscuro toteutettiin Vapaan taiteen tilassa ripustamalla kuvauspaikan ympärille mustia taustakankaita. Lisäksi valo kohdistettiin tulemaan selkeästi yhdestä suunnasta.
SOPRAANO
Anneliina Koskinen
CEMBALO
Assi Karttunen
MUSIIKKI
Claudio Monteverdi: La Musica
from the opera Orfeo, 1607
OHJAUS
Lauri Astala and Elina Brotherus
KUVAUS, EDITOINTI JA ÄÄNISUUNNITTELU
Lauri Astala and Elina Brotherus
ÄÄNITYS JA EDITOINTI
Jonte Knif
VALAISU
Mia Kivinen
JÄLKI-ÄÄNITYS
Lauri Astala
KUVAUSASSISTENTTI
Emilia Usvalaakso
KUVAUSPAIKKA
Vapaan Taiteen Tila, Helsinki
Äänitykseen käytettiin Knif Audion putkimikrofoneja ja putkitoimista mikrofonietuvahvistinta.
