- Lasse Lucidor – runoilija ja kosmopoliitti
Satakunnan Musiikkijuhlat 2020, kartanokonserttisarja
Huittisten Wanha Pappila sunnuntaina 2.8. 2020, klo 16
Bassobaritoni Samuli Taskinen
Cembalo Assi Karttunen
Bassobaritoni Samuli Taskinen ja cembalisti Assi Karttunen ovat koonneet musiikkiesityksen, jonka keskiössä on ruotsalainen runoilija Lars Johansson, eli Lasse Den Olycklige Lucidor, jonka vaikea ja mutkikas elämänpolku loppui lyhyeen tukholmalaisessa kahvilassa, kaksintaistelussa vuonna 1674, jossa hänet tappoi luutnantti Arvid Christian Strom.Lasse Lucidor menetti vanhempansa jo nuorena ja kasvoi isoisänsä kasvattamana Pommernissa. Isä Johan Ericksson oli merikapteeni ja äiti Kristin Larsdotterin isä oli amiraaliluutnantti Lars Strusshielm. Lucidorilla oli kaksi vanhempaa siskoa ja kaksi nuorempaa veljeä. Lars Johansson, alias Lucidor opiskeli Greifswaldin ja Leipzigin yliopistoissa, josta hänet erotettiin vuonna 1659 hänen ajauduttuaan kiistaan kaupunginvartijoiden kanssa.
Tämän jälkeen Lucidor matkasi Ranskaan yhdessä kiertävän teatteriseurueen kanssa. Hän on mahdollisesti toiminut Ranskassa opettajana, mutta palasi Ruotsiin, Tukholmaan 1668 ja ansaitsi sekä opettajana mm. Upsalassa, ’kielimestarina’ ja runoilijana, jolta tilattiin erityisesti burleskirunnoja ja hää- ja muita juhlarunoja.Lucidor joutui vankilaan erääseen runoon liittyneen kohun johdosta vuonna 1670. Vaikka tuomioistuin ei pitänyt runoa loukkaavana, se kehoitti runoilijaa käyttämään kynäänsä vastaisuudessa varovaisemmin. Lucidorin kuuluisin balladi Skulle Jag sörja då vore Jag tokot (Jos murehtisin, tulisin hulluksi) on kirjoitettu vankilassa. Lucidorin hengellisten runojen kokoelma Lucida intervalla on kirjoitettu vuonna 1685. Kokoelma Helicon’s blomster, plåckade ok wid åtskillige tillfällen utdelte af Lucidor den olycklige julkaistiin vuonna 1689.
Runot ovat luonteenomaisesti kekseliäitä ja vilpittömiä ja niissä ei ole ajalle tyypillistä teennäisyyttä tai raskautta.
Esityksen musiikki koostuu Lucidorin runoihin sovitetuista 1600-luvun aarioista ja virsistä (mm. Düben ja Lully) sekä Weckmannin, Buxtehuden, Frobergerin, Reincken, Duphlyn ja Bachin cembalosooloista.