Archipelago – uutta musiikkia Japanista.ja Suomesta

Archipelago – new music from Japan and Finland






Prof. composer Akira Kobayashi's lecture in the Aikamme musiikkia-lecture series at the Sibelius Academy on November 14th at 1 pm at the Music Centre.
November 15th at 7 pm Temppeliaukio Church
Finnish Soloists' Foundation’s concert series.
November 18th Kantele concert in Sapporo, organized by Hiromi Hokkanen / Japan Kantele Society
November 22nd Trio's concert in Hiroshima Elisabeth University, Xavier-concert hall, contact prof. Chieko Mibu
November 23rd courses, lectures, workshops in Hiroshima, at the Elisabeth University.
November 24th Event Finnish/Japanese culture at the Japan Broadcasting Cooperation Culture Center in Nagoya (contact person prof. Akira Kobayashi)
November 25th Concert at Aichi Chamber Music Hall / Aichi University of the Arts (contact person prof. Akira Kobayashi)
November 26th Lecture concert together with composer Kazumi Tsukamoto / Shizuoka Tokoha University
30.11.Kantele concert in Tokyo / Concert lab venue. Organized by Japan Kantele Association.
30.11. Harpsichord concert at Space-concert venue, in Tokyo. Contact Kakuma Tomoko.

Ohjelmajärjestys:

Yuna Kurachi: Kello  (2019, kantaesitys)

Yuiko Mukai: A Sea of Words (2019, kantaesitys)

Esa Pietilä: Fata morgana (2019, kantaesitys)

Pekka Jalkanen: Äärettömän syli: Pimeyden syrjää alas, Ereshkigalin hiukset, Inanna, Illan ja aamun tähti (2019, kantaesitys)

Toshiki Kamiya: If I Become an Ant (2019, kantaesitys)

************’

Rica Narimoto: Lines II (2019, kantaesitys)

Olli Virtaperko: Skärgården (2019, kantaesitys)

Ayane Furuki: The Game of Incense  (2019, kantaesitys)

Tôn-Thất Tiết: Horizon Nordique (2018, kantaesitys)

Johanna Pitkänen: Villeldar: Intro: Hämärät saaret,  1. Väärät tulet, 2. Kultainen mastonnuppi, 3. Kallio, hiekka, 4. Outro: Jumala anna meille hylky (2019, kantaesitys)

Akira Kobayashi: September (2019, kantaesitys)

Rody van Gemert, kitara

Eija Kankaanranta, kantele
Assi Karttunen, cembalo

Archipelago-konserttikiertue kiittää:

Suomen Solistiyhdistys ry

Japanin Suomen Instituutti

Japanin Suomen Suurlähetystö

Taiteen Edistämiskeskus

Majaoja-säätiö

Madetoja-säätiö

Musiikin Edistämissäätiö MES

Prof. Akira Kobayashi, Prof. Rica Narimoto, Prof. Chieko Mibu

Kantelemuusikko Hiromi Hilma Hokkanen, Nihon Kantele Tomonokai

Cembalisti Kakuma Tomoko

Kitaristi Toshimitsu Kamigaichi, kitaristi Yasuo Fujii, säveltäjä Kazumi Tsukamoto

Archipelago-konsertin teoskuvaukset

(See below for the English translations.)

Composer Yuna Kurachi’s new work, Kello (a clock in English) takes its inspiration of bell sounds and clock hands ticking away. She tells us:

“I found out that the recording of the church bell plays back in Temppeliaukio church because there is no bell there. Therefore, I came up with the idea of ring my original bell sounds.

This piece was composed according to spectrum analyses of Japanese temple bells. I hope that new sounds like a bridge between Japan and Finland will be created by three instruments. In addition, congratulations on the 50th anniversary of the church.”

Yuna Kurachin uusi sävellys Kello saa alkusysäyksensä kellojen kumahduksista ja viisareiden tikityksestä. Hän kertoo: ”Sain selville, että Temppeliaukion kirkonkellojen soitto tulee nauhalta, koska kirkolla ei ole kelloa. Sain tästä ajatuksen oikeiden kirkonkellojen soittamiseen. Sävellykseni perustuu japanilaisten temppelikellojen spektrianalyysiin. Toivon, että nämä kolmen soittimen muodostamat uudet soinnit ovat silta Japanin ja Suomen välillä. Lisäksi, haluan toivottaa onnea kirkon 50-vuotisjuhlan johdosta.”

Composer Yuiko Mukai’s new work for kantele, guitar and harpsichord is inspired by poetry. She tells about her composition, A Sea of Words:

“When I read books, I always feel like swimming in large sea waves. I think that many meaningless rows of words in books seem to wind up. This piece is inspired by that and in this piece pentatonic scales such as Japanese-like are employed. The intermediate part is based on rhythm of ‘Haiku’ (5-7-5); ‘Haiku’ is a shortest Japanese poem and one of the most interesting enumerations of words.”

Yuiko Mukain uusi sävellys, A Sea of Words, saa innoituksensa runoudesta. Hän kertoo teoksestaan: ”Kun luen kirjoja, kuvittelen ikään kuin uivani meren aalloissa. Tuntuu kuin merkityksettömät sanarivistöt alkaisivat pysähtyä. Sävellys pohjaa pentatonisiin, japanilaistyyppisiin asteikoihin. Väliosa perustuu ’haiku’-rytmiikkaan (5-7-5). Haiku on japanilaisen runouden lyhyin runomuoto ja yksi kiinnostavimmista sanojen asettelutavoista.”

Esa Pietilän soolo-cembalolle tehdyn sävellyksen otsikko Fata morgana viittaa sääilmiöön, joka aiheuttaa illusatorisen efektin, ja tuo esiin ikään kuin satulinnojen kaltaisten rakennelmien ilmaantumisen meren horisonttiin. Sävellys tuo esiin cembalon bassorekisterin pelottavuuden sekä diskantin kirkkauden ja dialogoi niillä. ”Haltioiduin cembalon alarekisterin erityisestä soinnista, karakteerista ja voimasta, jos sitä käyttää hyvinkin ei-perinteisesti. Löysin jotain erityisen hauskasti soivaa klusteri-mutaa ja ilmavaa kimallusta”, jotka pelaavat yhteen. Pietilä kuvaa sävellystään. Haasteena ovat myös rytmiset, yllättävät ja monitahoiset ideat sekä lyhyt improvisaatiojakso.

The title of Esa Pietilä’s solo harpsichord work Fata morgana refers to a special weather condition, which creates illusatory fairy castle-like monuments in the horizon of the sea. The piece brings forth the frightening bass sonority on double manual, full size harpsichord and the brightness on the treble and makes a dialogue out of them: “I got fascinated by the sonority, character and power of the low register sound on the instrument, especially when used in non-traditional way and found some kind of especially funny and outlandish cluster-mud and glimmering things which play together”, Pietilä describes. The challenges lie also in rhythmical ideas, which are multi-faceted and surprising and in the short improvised section.

Composer Toshiki Kamiya’s new work If I Become an Ant studies high-strung motility and mind-games. He tells us: “When I saw the ground, an ant was walking. I fancy ‘I become an ant’. I got lost in immediately, because the surrounding object are large. The human footsteps worried me. I think about the feelings of ants, Iʼm so scared.
In this work, I expressed the various fear that I would feel if I became an ant.”

Toshiki Kamiyan uusi sävellys If I Become an Ant pohjaa äärimmilleen vietyyn ketteryyteen ja ajatusleikkeihin. Säveltäjä kertoo: ”Katsoessani maahan, näin muurahaisen kävelevän. Kuvittelin mielessäni: ’entä jos muuttuisin muurahaiseksi’. Näin kuvitellessani eksyin välittömästä, koska kaikki ympärilläni oli niin suurta. Ihmisaskeleet huolestuttivat minua. Ajatellessani muurahaisten tunteita, tunsin pelkoa. Tässä sävellyksessä ilmaisen monenlaisia pelkoja, joita muurahaiseksi muuttuminen aiheuttaa.”

Johanna Pitkäsen moniosainen Villeldar johdattaa meidät Itämeren historiaan. ”Meri kätkee sisäänsä monia legendoja, joista teoksen nimi Villeldar viittaa niin sanottuihin vääriin tuliin. Niiden tarkoitus oli matkia jotakin tunnettua majakkaa, yleensä Utöä, ja ohjata laiva karille. Toinen tarina kertoo kauan sitten upotetun piraattilaivan kultaisesta mastonnupista, jonka voi kauniilla säällä nähdä kiiltelevän meren pohjasta. Fårön saarella puolestaan iltarukouksessa pyydettiin suurta laivaa haaksirikkoutumaan heidän rannoilleen”, Pitkänen kuvaa.

”Nämä piraattitarinat synnyttivät voimakkaita mielikuvia, jotka halusin muuntaa musiikiksi. Olin kiinnostunut trion eri instrumenttien sointiväreistä ja ennen kaikkea eri sointivärien yhdistelmästä. Kokonaisuutena teos on melodinen ja siinä voi kuulla muun muassa kansanmusiikkisävyjä. Teos sisältää improvisaatiota ja jättää tilaa esimerkiksi rytmiselle tulkinnalle.”

The series of movements Villeldar by composer Johanna Pitkänen leads us to the history of the Archipelago: “The sea embeds a world of legends, of which the name Villeldar refers to false fires, which were imitating the famous Utö lighthouse guiding the ships to a wrong direction and eventually causing them to wreck. Another legend tells about a golden glimmering mast knob in the bottom of the sea. In Fårö Island people prayed for a ship to wreck on their shore. These pirate legends created strong images in my mind. I wanted to transform those images into music. I was interested in exploring the timbres of each instrument in the trio and particularly their sound combination. The piece has a strong melodic quality and you can hear influences in example from folk music. The piece includes improvisation and leaves room for (rhythmic) interpretation.” Villeldar: Intro: Gloomy Islands, Part One: False Fires, Part Two: Golden Mast Knob, Part Three: Rock, Sand, Outro: God, Give Us a Shipwreck.

Pekka Jalkanen kuvaa uutta sävellystään seuraavasti: ”Äärettömän syli kulkee maailman myyteistä tuttua matkaa katabasis – krisis – anabasis. Laskeudutaan hiljaisuuden syrjää pohjalle, melkein tukehdutaan Ereshkigalin, mesopotamialaisen kuoleman jumalattaren, hiuksiin. mutta vapaudutaan niistä taivaan ja maan jumalattaren, Inannan, avulla ja noustaan hänen sädehtiviin korkeuksiinsa. Sävelkieli on niukkaa ja arkaaisoivaa. Diatoniset ääriosat kasvavat asteikosta c-h-a-f-e-, joka tunnetaan muinaisen maailman musiikeista Välimereltä Intiaan, Kiinaan ja Japaniin. Vastakohtana on keskiosan viekoittava ja kauhistuttava kromatiikka, Ereshkigalin nimeen kätkeytyvät sävelet e-re(d)-es-h-g-gis-a. Mainittakoon, että teos sai alkunsa vuonna 1980 säveltämäni laulusarjan Huilunsoittajan (Hermann Hesse) nimikkolaulun aiheista.”

Pekka Jalkanen’s work (in Finnish The Embrace of Immense ) follows the traditional journey of the myths from katabasis and krisis to anabasis. Descending into the underworld and almost getting suffocated by the hair of Ereshkigal, the Mesopotamian goddess of death, but liberated and rising to the glimmering skies with the help of Inanna, the goddess of the earth and heaven. The music is bare and archaic, the diatonic first and third movements take use of the series of tones, c-h-a-f-e, which is known from Mediterranean to Asia. As a contrast the middle movement is seductively chromatic and frightening, based on the notes E–Re(d)–E flat–B–G–G sharp–A, which can be found in the name of Ereshkigal. The work is based on thematic material of the title piece of the cycle of songs, Flute player (Hermann Hesse) composed in 1980.

Composer, professor Rica Narimoto tells about her composing process: ‘Lines II’ is inspired by the huge painting, ‘Rhapsody’ drawn by Jennifer Bartlett who is an American visual artist. ‘Rhapsody’ consists of 987 square plates. One side of one square is about 30 cm. 987 plates are divided into seven sections. ‘Lines’ is one of them and I compose with the structure of this section. In this section, various lines are drawn. At first, I transcribed that section to my notebook and analyzed the structure of it. Next, I made some groups all plates under several classifications by the painted lines. After that, I correspondence to each classifications and musical figures. For instance, the straight line corresponds to one tone, the curved line corresponds to arpeggio, the bold line corresponds to harmony etc... After correspondence, each musical figure was placed along the original art work's arrangement. I composed this music while arranging the elements in a cool way and was thinking that it would be a fun music”.

Säveltäjä, professori Rica Narimoton kertoo sävellyksensä synnystä: ’Lines’, saa innoituksensa Jennifer Bartlettin valtavasta maalauksesta Rhapsody, joka koostuu 987 neliömaisestä laatasta. Jokaisen laatan koko on noin 30 x 30 senttimetriä. 987 laattaa on jaettu seitsemään osioon, joista yhden nimi on Line. Analysoimalla ja tutkimalla tämä osion laattojen kuvallista materiaalia ja ryhmittelemällä sitä eri tavoin sain materiaalia sävellystyötä varten. Esimerkiksi suorat piirrot vastaavat äänentasoa, kaartuva viiva vastaa murtosointua ja paksu viiva vastaa harmoniaa ja niin edelleen. Koin saavani tällaisella työtavalla aikaan hauskaa ja kiinnostavaa musiikillista materiaalia. Tämän jälkeen liitin sävellykseni osiot vastaamaan ’Line’-osion rakennetta. Jokainen musiikillinen kuvio löysi paikkansa alkuperäisen kuvataideteoksen pohjalta.”

Olli Virtaperkon uusi sävellys Skärgården on virtuoosinen, sulavaliikkeinen, energinen ja viihdyttävä teos, joka kätkee viettelevän ja helposti lähestyttävän pintansa alle pirullisen vaikean, polyrytmisen, polymetrisen ja rytmistä modulaatiota sisältävän tutkielman. ”Keskityttyäni sävellystyössäni pitkään sointiväriin, yläsäveliin, multifoneihin, ja eksperimentoituani useita vuosia viritysjärjestelmien parissa, oli mahtavan hauskaa kirjoittaa vaihteeksi häpeämättömän suoraviivainen virtuoositeos”, Olli kertoo. Teos etenee suurimman osan aikaa polymetrisesti, päällekäisten eri tahtilajien muodostamana jatkumona. Teoksessa kitara ja kantele muodostavat vastinparin cembalolle, jonka epäkiitollinen tehtävä on pyrkiä pitämään cembalostemman tasaisena tikutuksena etenevä sävelmatto mahdollisimman vakioituna pohjana melodiasoittimien polyrytmiikan toteutumiselle. Syyt valitsemalleni musiikilliselle lähestymistavalle kytkeytyvät kolmen näppäilysoittimen muodostaman yhtyeen ominaispiirteisiin. Totesin, että kun kerran rapinaa ja helinää on tiedossa, tulkoon sitä sitten oikein urakalla. Lopputuloksena syntyi virtuoositeos, jonka sisältämä nuottimäärä on suurin piirtein sama kuin keskikokoisen orkesteriteoksen, ja jonka viihdyttävän raflaava ja helposti lähestyttävä äänikuva peittää alleen kompleksisen ja esittäjyydellisesti huomattavan haasteellisen rytmisen struktuurin. Kappaleen nimi viittaa ilmeisen Archipelago – Skärgården synonyymiparin ohella ruotsalaisen komediaryhmä Grotescon samannimiseen sketsiin, jossa toistuvasti hoettava ”Här händer ju ingenting” on lempeä viittaus teoksen cembalostemman patternmaiseen repetatiiviseen minimalistisuuteen – kuten myös minimalistiseen musiikkiin laajemmin.”

Olli Virtaperko’s Skärgården is a virtuosic, smooth, energetic and entertaining piece of music, written for guitar, kantele and harpsichord in Autumn 2019. Virtaperko tells: “My compositional strategy was to exaggerate the cornucopia-scaled abundance of plucking sounds into extreme. The main vehicle for realizing this is the harpsichord, which produces a practically unbroken continuum of rapid patterns of notes for the 8-minute duration of the piece. Set against the harpsichord are the guitar and the kantele, which function more or less as a pair in the piece, focusing on the melodic elements. Beneath the seductive and easy-to-approach surface lies a serious and devilishly difficult study of polyrhythmics, polymetrics and rhythmic modulations. Most of the part the guitar and the kantele have an independent meter in relation to the harpsichord, and the responsibility of keeping the piece together lies on the harpsichordist – a challenge I personally don't envy. Having focused predominantly on sound color, studied multiphonics and harmonics and experimented with different temperaments in recent years, it was great fun to write a shameless straight-forward virtuoso piece for a change, with lots of notes and energy.”

Tôn-Thât Tiêt jatkaa uudessa sävellyksessään elämänmittaista unelmaansa löytää syvä yhteys luonnon kanssa. Hän kertoo: “Sävelsin teoksen Horizon nordique vuonna 2018 kitaristi Rody van Gemertin toiveesta. Sen myötä pääsin mielikuvitusmatkalle pohjoiseen, jonka maisemiin ja musiikkiin (Grieg, Sibelius ...) olen viehtynyt. Teos on yksinkertainen, eikä se kaipaa pitkiä selityksiä. Musiikki jatkaa siitä mihin sanat loppuvat. Teos on omistettu Rody van Gemertille.”

In the new composition by Tôn-Thât Tiêt the composer pursues his lifelong dream of a deep communication with nature. He writes about the piece: 

“I composed Horizon nordique in 2018 as a response to Rody van Gemert’s request. It was an opportunity for me to make an imagined journey through the landscapes and musical worlds (Grieg, Sibelius…) which have charmed me for a long time. The piece itself is simple, without any technical complications and it doesn’t ask for long explications. The music speaks where words end. The piece is dedicated to Rody van Gemert.”

Composer Ayane Furuki has composed a trio The Game of Incense, which explores harmonic colour like fragrants. She tells us:

“In Japan, there is an accomplishment called ‘Kodo’ that is the incense smelling. There are two ways to enjoy ‘Kodo’, ‘Kumiko’ is one of them and is a game of distinguishing different types of incense by burning ‘Koboku’ (fragrant woods). From the chapters of the ‘Tale of Genji’ the Genji crests or Genji-mon were created to use in the Kodo game ‘Kumiko’ called ‘Genjiko’. My piece is inspired by ‘Genjiko’. 

At first, I composed five melodies and corresponded to five kinds of perfume. Next, I expressed the situation that people hesitate over which package to choose from fifty-two by using extended techniques and mixing the five melodies. At last, I expressed the situation that the same or different perfume are burned by using five melodies with variation.”

Ayane Furukin sävellys The Game of Incense tutkii sointiväriä kuin erilaisia tuoksuja. Furuki kertoo: ”Japanissa on suitsukkeiden haistelun perinne, eräänlainen tuoksutaide, jota kutsutaan Kodoksi. Yksi näistä suitsukkeista nauttimisen muodoista, eräänlaisista peleistä, on nimeltään Kumiko, eli tuoksujen vertailun taitolaji, jossa yritetään erottaa tuoksuja toisistaan polttamalla ”kobokua” (tuoksuvaa puuta). Genjin tarinan (kirjoilija Murasaki Shikibun romaani n. vuodelta 1000–1008) luvuissa kuvatun Kumikon alatyyppi, Genjiko, on se taitolaji, johon sävellykseni pohjaa. Ensin sävelsin viisi melodiaa, jotka rinnastin viiteen eri tuoksuun. Sitten koetin eläytyä tilanteeseen, jossa ihmiset koettavat valita 52 tuoksunäytteen välillä, minkä valitsisivat, ja sekoitin melodioita keskenään. Tämän jälkeen pyrin ilmaisemaan samojen tai eri tuoksujen polttamista varioimalla alkuperäisiä viittä melodiaa.”

Composer, professor Akira Kobayashi has composed a kaleidoscopic composition for the trio. The rhythmical playfulness is combined with expressive musical gestures in the middle part of the work. He tells about his new work September:

“It was the first time I composed for kantele, guitar and harpsichord; every instrument was new for me. I tried to create expressive music using characteristics of those three instruments. The deadline for this piece was September 2019. I always kept that in mind. That’s why I named this piece September.“

Säveltäjä-professori Akira Kobayashin uusi sävellys on kaleidoskooppimainen kudelma triolle. Rytminen leikillisyys yhdistyy ilmaisuvoimaisiin musiikillisiin eleisiin sävellyksen keskivaiheilla. Säveltäjä kuvaa teostaan: ”Sävelsin ensimmäistä kertaa kanteleelle, kitaralle ja cembalolle. Jokainen näistä soittimista on minulle uusi. Pyrin luomaan ilmaisuvoimaista musiikkia hyödyntämällä kunkin soittimen erityisominaisuuksia. Koska tilauksen dead line oli marraskuussa 2019, pidin tämän mielessä ja nimesin sävellyksen Syyskuuksi.”

Composer Natsuki Niwa’s new composition Dislocated Resolutions is based on a brilliant idea of non-committal relationships in music. This work will be heard in summer 2020. Composer tells us: “不即不離 ーFUSOKU FURIー” is a Japanese concept that means non-committal relationships. I translated it into the relation of the ensemble by musical way. Each instrument has different own material and only the nuances are same. I tried to compose structures of time that don't coincide finally.”

Natsuki Niwan uusi sävellys perustuu kekseliäästi toisiaan vastaamattomiin musiikillisiin suhteisiin. “不即不離 ーFUSOKU FURIー on japanilainen käsite, joka viittaa vastaamattomiin (mitta)-suhteisiin. Muunsin tämän konseptin kuvaamaan yhtyeen välisiä musiikillisia suhteita. Pyrin siten säveltämään aikarakenteita, jotka eivät lopulta vastaa toisiaan.”

Sävellys tullaan kuulemaan kesällä 2020 osana trion konsertteja.)

Archipelago concert tour 2019

The Archipelago concert tour will bring together Finnish and Japanese musicians and composers. Three Finnish musicians will perform new contemporary music composed by Japanese and Finnish composers and inspired by the sea and archipelago. The members of the trio – Rody van Gemert (guitar), Eija Kankaanranta (kantele) and Assi Karttunen (harpsichord) – aim at inventing new timbres and combinations challenging the conventional ideas on the sound and playing techniques of plucked instruments. The tour is supported by The Finnish Institute in Japan and The embassy of Finland in Japan and it takes part in the 100-years' jubileum of Japan's and Finland's cultural collaboration.

Archipelago-konserttikiertue  (Helsinki-Hiroshima-Nagoya-Shizuoka-Tokio) luo yhteyksiä japanilaisten ja suomalaisten muusikoiden ja säveltäjien välille. Kolme suomalaista muusikkoa esittää japanilaisten ja suomalaisten säveltäjien uusia teoksia, joista monet saavat innoituksensa saaristosta ja merestä. Trion jäsenet – Rody van Gemert (kitara), Eija Kankaanranta (kantele) and Assi Karttunen (cembalo) – pyrkivät haastamaan totutut käsitykset näppäiltävien soittimien soinnista ja soittotekniikoista. Kiertue saa tukea Suomen Japanin Instituutilta ja Japanin Suomen Suurlähetystöltä ja kiertue on osa Suomen ja Japanin kulttuuriyhteistyön 100-vuotisjuhlaa.