Her Cup of Tea – 1600-luvun alun englantilaista ja ranskalaista virginaalimusiikkia
Tikkurilan kirkossa 21.3. 2026 klo 15
virginaali, Assi Karttunen
#vantaanseurakunta #BRQ
Kokoelmasta Elizabeth Rogers’ Hir Virginal Booke (1656)
Almaine, The Fairest Nymphs the Valleys or Mountains ever Bred
Kokoelmasta The Fitzwilliam Virginal Book (c. 1500–1600 and published 1899)
William Byrd (1540–1623): O Mistres Myne
William Byrd: Tregian’s Ground
Kokoelmasta Elizabeth Rogers’ Hir Virginal Booke (1656)
Almaygne per Tho: Strengthfield
The Corrant to ye last Alm(aygne) per Tho: Strengthfield
Almaine Mercury
The King’s Complaint
Thomas Morley (1557–1602) Pavane Galliarde (FVB)
Anon. The King’s Morisco improvisation
Thomas Tomkins (1572–1656) Barafostus Dream (FVB)
William Byrd (1540–1623) The Maiden’s Song (FVB)
Jacques Champion de Chambonnières (1602–1672) Galliarde
Elisabeth Jacquet de La Guerre (1665-1729) Chaconne
Kokoelma Elizabeth Rogers’ Hir Virginal Booke (1656) koostuu 94 cembalokappaleesta ja laulusta (voycall lessons), jotka kaikki ovat konstailemattomia ja luonteikkaita. Säveltäjät tiedetään osittain.
Thomas Strengthfieldistä ei tiedetä muuta kuin, että hän on ollut mahdollisesti Elizabeth Rogersin musiikinopettaja. Muita kokoelman säveltäjiä ovat Orlando Gibbons, Nicholas Lanier, Lupus, Robert Johnson ja Henry sekä William Lawes.
Muita vastaavia kokoelmia ovat Mulliner Book 1545, Dublin Virginal Manuscript c. 1570 ja Anne Cromwell’s Virginal Book 1638 Fitzwilliam Virginal Book sekä William Byrdin musiikkia sisältävä My Ladye Nevell’s Booke vuodelta 1591.
Englantilainen renessanssimusiikki kehittyi pitkälti katedraalikoulujen poikakuorojen opetusmateriaaleiksi. Oppilaiden tuli osata laulaa, mutta myös gambansoitto-taitoja tarvittiin, jotta nuotinluku ja -kirjoittaminen sujuisi paremmin. Instrumentin hallinnan katsottiin syventävän musiikin ymmärrystä. Uskonkiistojen takia urkujenrakennus oli jossain vaiheessa jäissä, ja urkumusiikin sijaan englantilaisissa kirkoissa ja hoveissa soi vokaalimusiikin lisäksi luuttu ja cembalo, jota kutsuttiin myös nimellä virginaali. Italialaisten säveltäjien vaikutus englantilaiseen 1600-luvun musiikkiin oli merkittävä myös englantilaiseen hoviin palkattujen italialaisten muusikoiden takia.
William Byrdin O Mistris myne on alun perin Thomas Morleyn luuttulaulu, joka sävellettiin Shakespearen Loppiaisaatto-näytelmän ’Feste’-nimisen narrihahmon viisaita sanoja sisältävään lauluun (Act II, sc. 3). Näytelmässä laulun esittää Feste-narri. Shakespearen narri on musiikillinen hahmo, joka samoin kuin ajan muusikot, liikkui palveluskunnan ja ylhäisön tuntumassa sukkuloiden sujuvasti näiden molempien feodaaliyhteiskunnan rakenteiden välillä. Elisabeth I ajan teatterissa jopa tragedian jälkeen esitettiin vielä ’ilveilijän’ eli narrin oma soolo tanssi ’jigge’.
Fool:
O Mistress mine, where are you roaming?
O stay and hear! your true-love's coming
That can sing both high and low;
Trip no further, pretty sweeting,
Journeys end in lovers' meeting—
Every wise man's son doth know.
What is love? ’Tis not hereafter.
Present mirth hath present laughter.
What’s to come is still unsure.
In delay there lies no plenty,
Then come kiss me, sweet and twenty.
Youth’s a stuff will not endure.
Klovnit olivat paitsi teatterien näytelmiin kirjoitettuja hahmoja, alun perin myös katujen, teatteriseurueiden ja hovien arvostettuja ja monitaitoisia ja tietynlaisiin, koomisiin numeroihin erikoistuneita tanssijoita, akrobaatteja, sanaseppiä, improvisoijia ja hovin armoitettuja kommentaattoreita. Historiasta tiedetään, että Richard Tarlton (?– 1588), William Somer (?–1560?) sekä William Kempe (syntyi n. 1560—kuoli n. 1603) toimivat viisaina narreina Tudorin ajan Englannissa.Teatteritutkimuksessa onkin kiinnitetty huomiota narri-hahmon ennustavan feodaalisen yhteiskunnan murrosta. Narrin hahmon kautta rakkautta ja avioliittoa pohditaan nimenomaan rahan ja omistamisen välineenä ja symbolina. Rivlinin mukaan Venetsian kauppias -näytelmän Speed-niminen narri muuntuu rakastuneen isäntänsä neuvonantajaksi. Näytelmässä on kohtia, joissa palvelijan ja hänen isäntänsä välinen dynamiikka altistaa eliitin heterogeenisemmille sosiaalisille suhteille ja murentaa itsestään selvänä pidettyä dominanssia (Rivlin 121.) Näytelmän neljännessä, metsä-kohtauksessa Speed opastaa isäntäänsä: ” Ole yksi heistä ; se on kunniallista varkautta.” (Neasman 1995, 136.)
Koska narrin ‘työsuhde’ isäntäväkeen ei monestikaan ollut aivan tyypillinen, oli hän ikään kuin vapaampi freelancer-tyyppinen toimija, joka kuitenkin oli taloudellisesti riippuvainen saamistaan palkkioista. Vaikka narrille sallittiin ja häneltä jopa edellytettiin humoristista kritiikkiä ja piikikästä kommentointia, oli hän silti myös luotettu ja monella tavalla narriudessaan hienotunteinen. Narrin lausahdukset heijastelivat ihmiskokemuksen ailahtelevuutta. Neasman (1995, 214) tuo esiin narrin eräänlaisen kätilön työn ihmiskokemuksen muutoksien ymmärtämisessä. Konsertin lopussa kuullaan muutama ranskalainen soolokappale 1600-luvun alusta. Molemmat säveltäjät, Chambonnières sekä Jacquet de La Guerre, olivat aikansa arvostetuimpia alallaan.
Teksti, Assi Karttunen