Research, articles

A research publication in Ruukku 2015/4 by Assi Karttunen, harpsichordist, DMus
Can one wade twice into the same Seine?

In 2013, the Elysian Fields working group received a grant for two concerts based on the concept of a musician's relationship to a specific city. The idea was to reveal the musician's living relationship to history in the context of three European towns; Amsterdam, Paris and Helsinki. I belonged to the group planning the Paris concert, and therefore my article deals with the musicians' working process and the phases of the practising/rehearsing in preparation for this event, which was staged in January 2015. The Elysian ensemble comprised: Varpu Haavisto, viola da gamba; Essi Iso-Oja, harp; Assi Karttunen, harpsichord, Katja Vaahtera, soprano; and Hannu Vasara, violin. During the artistic process, the chosen material is shaped, crystallized, constituted and transformed. All of these forms of working are referred to as ‘processing', where the word is used to describe otherwise invisible stages of working through which the collected material starts to give birth to relevant sets of themes that emerge from the music and its performance practices. During a musician's decades of processing, the encountered 'alien' musics and cultures are appropriated and incorporated into his or her own musical identity. It is typical that in the practising/rehearsal period, the arising themes begin to grow connections to each other as well as outwards to the 'world'. These connections and relationships, their mutual dynamics and causalities, may be explored and analysed. The multidisciplinary and multistage processing and analysis of the material (finding, collecting, producing, practising/rehearsing, delivering and performing) could be called artistic research or practice-based research. For a musician, Paris is like a university of the mind from which one can never graduate.

Voiko samaan Seineen kahlata kahteen kertaan? – projektinesittely
Ruukku tutkimusjulkaisu 2015/ 4

Työryhmämme Elysionin kedot sai vuonna 2013 apurahan kahden kaupunkikonsertin järjestämiseen. Ideana oli kolmen konsertin sarjassa tuoda esiin muusikon elävä historiasuhde tiettyihin eurooppalaisiin kaupunkeihin liittyvien - sekä muusikoiden että kaupungissa aikoinaan eläneiden ihmisten - muistojen ja tarinoiden kautta. Kaupungeiksi valikoituivat Amsterdam, Pariisi ja Helsinki. Itse kuuluin Pariisi-konserttia rakentavaan työryhmään. Siksi kerron artikkelissani muusikon työvaiheista ja prosessoinnista nimenomaan tämän Pariisi-konsertin kautta. Pariisi-konsertin Elysion-yhtyeessä soittivat Varpu Haavisto, gamba; Essi Iso-Oja, harppu; Assi Karttunen, cembalo; Katja Vaahtera, sopraano ja Hannu Vasara, viulu. Taiteellisessa työssä asiat kehkeytyvät, kiteytyvät, rakentuvat ja muuntuvat. Kaikkia näitä ilmiöitä kuvataan sanalla prosessointi. Sana on varmasti kärsinyt inflaation sen komealta kalskahtavan sävyn vuoksi. Silti käytän sitä artikkelissani kuvaamaan muuten näkymättömiksi jääviä työstämisen vaiheita, joissa kerätystä materiaalista alkaa nousta esiin olennaisia asiakokonaisuuksia, jotka lopulta tulevat osaksi musiikin esittämistä. Vuosikymmenien aikana muusikko muokkaa kohtaamansa vieraan musiikin ja sen tekemisen muodot osaksi omaa musiikillista tekemistään. Musiikin ja muun materiaalin prosessoinnille on tyypillistä, että esiin nousevat teemat alkavat suunnittelu- ja harjoitusjakson aikana luoda uusia yhteyksiä keskenään ja ulospäin ympäröivään maailmaan. Näiden yhteyksien niiden välisen dynamiikan, syy- ja seuraussuhteiden, voimatasapainon ja keskinäisen vaikutuksen laatu on mielestäni analyysivaiheen ydintä. Tällaista monivaiheista materiaalin keruun, tuottamisen, työstämisen, prosessoinnin, ja luotujen uusien yhteyksien analysoinnin kokonaisuutta voisi kutsua taiteilijalähtöiseksi tutkimukseksi. Muusikolle Pariisi on kuin mielen ja ruumiin yliopisto, jota ei voi 'suorittaa' ja josta ei voi 'valmistua'.